• arkeologi työssään
  • luututkimus
  • arkeologisia mittauksia metsässä
  • kaivauslöytönä savitiivistettä
  • Mullin rautakautinen asuinpaikka
  • hautaröykkiö
  • kaivauksilta löytynyt luukätkö

Sohvan täytteenä ruista – merkittäviä kasvihistoriallisia löytöjä

21.9.2016

Arkebuusi osuuskunnalle tuli mielenkiintoinen tehtävä: mitä kasvia löytyi 1700-luvun lopun sohvasta sekä 1900-luvun alun nojatuolista? Tätä arvoitusta ryhdyttiin tutkimaan Turun yliopiston biologian laitoksen kasvimuseolla, jossa Arkebuusin kasvijäännetutkija ”Mia the Macrofossil” tekee väitöskirjaansa.

Ensin hieman tietoa, mitä kasvijäännetutkija tekee ja mitä ovat makrofossiilit. Kasvijäännetutkimus tai kasviarkeologia on tutkimusala, jossa tutkitaan arkeologisista tai historiallisista kohteista löydettyjä kasveja. Yleensä löydetyt kasvit ovat lähinnä kasvien siemeniä, jyviä, lehtiä, hedelmiä tai vaikka puun palasia, joita siis kutsutaan makrofossiileiksi tai kasvijäänteiksi. Kasvit ja niiden osat voivat säilyä maaperässä tuhansiakin vuosia, ja näköjään myös satoja vuosia huonekalujen sisällä!

Arkebuusin tutkimuksen kohteena oli ensin ihastuttava ja kaunis empiresohva, joka on todennäköisesti valmistettu Tukholmassa 1790–1810 -luvuilla. Sohva on osa Sinebrychoffin taidemuseon kokoelmia, ja nyt sen verhoilun uudistamisen yhteydessä sohvan istuinosan sisältä löytyi kasveja. Tutkimuksessa saatiin selville, että kyseessä ovat rukiinkorret tähkineen. Näitä oli käytetty täytemateriaalina sohvan etuosan vulstissa, jotta sohvan reuna pitää muotonsa ja on pehmeä sekä mukava istua.
Noin 1920-luvulla valmistetussa nojatuolissa oli myös käytetty rukiinkorsia täytteenä. Korret tulivat esiin verhoilua uudistettaessa. Korret löytyivät alkuperäisellä paikallaan nojatuolin istuinosasta, jossa ne ovat olleet muotoa antamassa. Nojatuoli on yksityisomistuksessa Tampereen seudulla.

Empiresohvasta ja nojatuolista löytyneet rukiintähkät ovat melko lyhyitä ja pieniä, mikä on tyypillistä maatiaislajeille, eli jalostamattomille viljakasveille. Rukiinkorret tähkineen ovat merkittävä löytö niin kulttuurihistoriallisesti sekä kasvitieteellisesti, sillä ne ovat tärkeitä tutkimuskohteita viljelyhistorian selvittämisessä. Säilyneistä viljoista voidaan tutkia genetiikan avulla muun muassa viljan viljelyn eri vaiheita sekä miten eri viljalajien perimä on muuttunut vuosisatojen kuluessa ja millaisia eri populaatioita viljalajit edustivat.

Etenkin vanhat, ennen 1900-lukua olevat kasvinäytteet ovat merkittäviä, sillä Suomessa on kasvimuseoissa säilynyt hyvin vähän kasvinäytteitä 1800 luvulta, Turun yliopiston kasvimuseon vanhin kasvinäyte on vuodelta 1810 ja vanhin ruisnäyte on vasta vuodelta 1871.

21.9.2016

Teksti ja kuva: Mia Lempiäinen-Avci