• arkeologi työssään
  • luututkimus
  • arkeologisia mittauksia metsässä
  • kaivauslöytönä savitiivistettä
  • Mullin rautakautinen asuinpaikka
  • hautaröykkiö
  • kaivauksilta löytynyt luukätkö

Suomen sodan taistelupaikkojen jäljillä Kaarinassa

23.1.2017

Vuoden 1808 juhannuksen aikoihin oli Kaarinan Lemunniemellä taistelu, jossa tuhannet ruotsalaiset, suomalaiset ja venäläiset sotilaat ottivat yhteen. Sittemmin tunteiden palo on laantunut, vaikka meneillään oleva alueen kaavoitus herättääkin mielipiteitä. Kaarinan kaupungin tilauksesta Arkebuusin arkeologit tekivät Lemunniemellä täydennysinventoinnin pääasiassa taisteluun liittyen.

Kuva: Yli-Lemun laidunalueelta kohti Sauhuvuoren alarinteen metsää, jonka reunasta on löydetty huomattava määrä musketinkuulia.

Tutkimuksen painopiste oli taistelun maastoon jättämissä jäljissä sekä sen aikana olemassa olleen maiseman ja rakennetun ympäristön piirteiden säilyneissä osissa. Tietenkin huomioitiin kaikki muinaismuistomuistolain tarkoittamat kohteet ja laajemmin myös muut ihmistekoiset rakenteet.

Kenttätyön tekivät Jouko Pukkila ja Johanna Joensuu, Taina Pietikäinen selvitti taistelun kulkua kirjallisuuden perusteella. Valmisteluvaiheessa vanhoja karttoja sekä ajalta ennen että sen jälkeen taistelun asemoitiin peruskartalle, jotta maiseman elementit pystittiin sijoittamaan nykykartalle. Mukaan tarkasteluun otettiin myös muinaisjäännösrekisterin aineisto sekä metallinetsinlöytöjen sijaintitietoja. Näin selvitettiin taistelun aikaisten karttahavaintojen sijainti, jotta maastossa pystyttiin tarkastamaan, onko niistä jäänteitä nykypäivänä olemassa.

Vanhinta kerrostumaa edustaa todennäköinen varhaisrautakautinen hautaröykkiö Ala-Lemun kartanon pohjoispuolisella kallioalueella. Isoista kivistä koottu harvahko reunakehä ja röykkiön yleinen ”karkeatekoisuus” sopii hyvin varhaiseen rautakauteen. Todennäköisesti röykkiö on osa  samaa asutusta, joka on jättänyt jälkeensä pieniä hautaröykkiöitä useammallekin kalliolle Turun puolella, mm. Harittuun ja Ilpoisiin.

Ala-Lemu 1, Kaarina. Mahdollisesti varhaisrautakautinen hautaröykkiö.

Kuva: Ala-Lemu 1, mahdollisesti varhaisrautakautinen hautaröykkiö.

Seuraava vaihe on historiallinen aika. Viimeistään 1700-luvulle ajoittuvat inventoinnissa löydetyt Savinnonmäen ja Ristiniitun asuinpaikat. Savinnonmäeltä löydettiin uunin jäännökset ja rakennuksen kivijalkoja isojakokartan osoittamalta alueelta. Mahdollisesti kyseessä on Ylä-Lemun kartanon vanha sijaintipaikka. Jos niin on, sen juuret voivat olla keskiajalla, samoin kuin sen ja Ala-Lemun karton edustalla nykyäänkin kulkevan Savinnonmäentien (Savinnonmäki on nykyinen nimi, vanha nimitys, jota edelleen käytetään seudulla, on Sovinnonmäki). Ristiniitun peltoalueen pohjoispuolelta, metsäisestä saarekkeesta löydettiin tulisijallisen rakennuksen kivijalka sekä sen pihapiiristä mahdollisesti ulkona sijainnut uuni. Edelleen samaan kokonaisuuteen kuuluvat todennäköisesti  kuopat, mahdollisesti jonkinlaiset säilytyskuopat. Varsinaisista kivikellareista ei ole kyse, mutta tasakylkisistä kivenlohkareista kylmämuuramalla rakennetut seinät osoittavat, että kyseessä ovat tietoisesti tehdyt rakenteet. Samalla alueella olevat, rajamerkeiksi tulkitut kivikasat sen sijaan ovat todennäköisesti nuorempia.

kivikasa

Kuva: Savinnonmäki 1, uuni Savinnonmäentien reunassa.

Edelliset kohteet ovat olleet olemassa, kun taistelu käytiin ja varsinkin Savinnonmäen rakennukset ovat luultavasti niitä, joihin liittyy se kirjallisuudesta löytynyt maininta, jonka mukaan ruotsalaiset ennen perääntymistään joutuivat hakemaan turvaa rakennusten takaa. Taistelun aikaisia rakennelmia saattaa olla Ala-Lemun kartanon rannassa, jossa on huomiota herättävän kookkaita maakumpuja. Ne on yhdistetty mainintaan, kuinka taisteluun osallistunut talonpoikien vapaaehtoisosasto linnoitti maihinnousualuetta. Kartta-analyysi kuitenkin osoitti, että ne ovat luonnonmuotoja, jotka näkyvät jo isojakokartassa ajalta ennen taistelua viljelemättöminä alueina peltolohkojen keskellä. Todennäköisesti niiden lakialueita on kuitenkin tasoitettu tykkipatterien pohjaksi. Inventoinnissa löydettiin aiemmin tuntematon nelikulmainen, matala maavalli, joka saattaisi hyvinkin olla taistelun aikana tehdyn tykkipatterin paikka. Muutoin taisteluun on liitettävissä toistasataa musketinkuulaa tutkimusalueen pohjoisosassa.

Ylä-Lemun kartanon puutarhaan liittyy useampikin mahdollisesti 1800-luvulle ajoittuva rakenne, kuten puutarhapaviljongin perusta ja puutarhaa kiertävä kiviaita. Kartanon pihapiirin arkkitehtuuriin liittyy myös viereisen tien reunassa olleen pienen kallion leikkaus. Lohkomisessa ei ole käytetty poraa ja koska kallion notkopaikka on täytetty tasakylkisillä kivillä leikkauksen tasolle, on todennäköisesti tien tasoittamiseen liittyvä työ.

Muut havainnot pitävät sisällään eri-ikäisiä kuoppia, kivirakenteita ja louhoksia. Muista havainnoista voidaan mainita kulttuurikasvit – alueella on todettu kasvavan tummatulikukkaa ja keltamoa, uutena sikoangervo sekä arkeologin silmin varmistamattomina pölkkyruoho ja syylälinnunherne. Periaatteessa siis nuorempi rautakausikin on mahdollista.

Teksti ja kuvat: Jouko Pukkila

Muita artikkeleita tässä kategoriassa: « Inventointia Biskopsön - Vänoxan vesillä